Hämäräperäisiä kokemuksia ja seikkaileva Heta

Olemme yrittäneet kirjoittaa postauksistamme mahdollisimman eheitä kokonaisuuksia jostain tietystä selkeästä teemasta, tai sitten viimeisimmistä tekemisistämme. Tällä kertaa on kuitenkin luvassa enemmän tai vähemmän teematon ja sekalainen kertomus kaikista kohtaamistamme paikallisista outouksista, joita emme ole vielä ehkä ennättäneet mainita, ja myös vähän jotain viime viikonlopun tapahtumista, mitkä nekin olivat aika kummia. Ehkäpä tämän tekstin teema ja avainsana onkin shady (uusi oppimamme sana - hämäräperäinen, valonarka, kyseenalainen).

Vaikka tämä on tullutkin jo mainittua aiemmin, ehkäpä suurin outous mielestämme on edelleenkin se, että me jyväskyläläiset olemme ainoat vaihto-opiskelijat UH-Downtownin yliopistossa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaihtariporukkaa tai -tapahtumia ei ole, vaan olemme melko omillamme kampuksella. Muita kansainvälisiä opiskelijoita on tekemässä kokonaisia tutkintoja, eikä meidän tietoomme ole tullut, että heilläkään olisi mitään omia tapaamisia tai kerhoja. Tässä vaiheessa pitää ehkä mainita, että koko UHD on ns. työssäkäyvien aikuisten yliopisto, sillä monella opiskelijalla on kokopäivätyö ja lapsia, ja opetusta järjestetään todella iltapainotteisesti. Paikallisillakaan ei siis tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta järjestää ainakaan mitään sitsejä tai tenttareita tai vastaavia yliopiston iltamenoja. Jonkin verran on leffatapaamisia, teatteria, skeittikerhoja ja muuta aika pienimuotoista, mikä onkin oikein mukavaa.

Seuraavatkin outoudet sivuavat jo aiemmin käsiteltyä liikennekulttuuria. Kävelytiet ovat usein huonokuntoisia. Monesti on tilanne, että kävelytietä ei ole. Kengät ovat aina ihan mutaiset, koska lammikoita ja mutalätäköitä ei voi välttää kulkiessa (sateen jälkeen menee kauan ennen kuin tiet kuivuu, ja sää onkin yksi outo ilmiö itsessään kun se vaihtelee niin rajusti ja nopeasti). Julkinen liikenne on niukkaa. Yritimme päästä sunnuntaina Outlet-kylään, mutta se osoittautui mahdottomaksi julkisilla kulkuvälineillä ja jalkapelillä, koska lähimmältä pysäkiltä olisi ollut vielä pari tuntia kävelyä kaupoille. Täytyy ilmeisesti vuokrata auto shoppailua varten, tai mennä überilla (siviilitaksi). Laskimme, että 95% rahoistamme on kulunut ruokaan, joten shoppailuraha polttelee taskuissa ihan jo siitä syystä, että haluamme tuoda matkamuistona Suomeen muutakin kuin vararenkaat vyötäröillämme.

Vielä yksi merkillinen juttu. Kun me emme päässeet äänestämään Suomen presidentinvaaleissa talvimyrskyn takia, meitä harmitti ja ihmetytti äänestyspaikan puuttuminen lähimailtakaan. Täällä kuitenkin suuri osa ihmisistä ei pääse äänestämään oikeastaan ikinä, koska täällä pidetään vain yksi vaalipäivä ja se pidetään aina arkena. Tai siis pääsee äänestämään, jos ottaa töistä palkatonta vapaata, mitä useimmat eivät ymmärrettävästi mielellään tee. Tämä oli ainakin itselleni uusi ja yllättävä tieto. Monet ovat sanoneet, että järjestely on tahallinen, jotta he joilla on valtaa, säilyttäisivät asemansa. Kun olen päässyt opintojenkin puolesta tutustumaan tähän yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan, en enää juuri ihmettele vaikka asia olisikin näin, vaikka toisaalta jotkut ihmiset vaikuttavat olevan mitä ihmeellisimpien salaliittoteorioiden pyörteissä. Suurimmalla osalla vaikuttaa kuitenkin olevan äänestysmotivaatio ja usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin hukassa, mikä lienee harmittavan lähellä totuutta.

Taidan jättää loput kummallisuudet seuraavaan kertaan ja siirtyä viikon ja viikonlopun tapahtumiin. Ehkä vielä sellainen kumma juttu, että paikalliset kaverimme tuntuvat viihtyvän ilta-/yöelämässä enemmän arkena, kuin viikonloppuisin, mikä olisi ihan normihomma, jos he olisivat opiskelijoita, mutta suurimmalla osalla on tavallinen päivätyö. Myös meidän arjen alkoholittomuus-periaatetta ihmetellään, mutta haluamme pitää siitä kaurapuuroaamupala-periaatteen tavoin kiinni. Olimmekin siis esimerkiksi viime tiistaina viettämässä iltaa yhdessä alueemme tunnetussa ravintolassa Sterling Housessa, jossa tapasimme yhden vakioasiakkaan, harmaahapsisen farmarihaalarisen herran, jolla oli säkillinen popcornia mukanaan (hänellä kuulemma aina on). Hän osasi kertoa paljon kiinnostavia juttuja Houstonin ja lähialueiden historiasta, mikä oli todella kivaa, sillä emme ole saaneet juurikaan kosketusta paikallishistoriaan, ja täytyy kyllä myöntää, että oikeastaan koko Yhdysvaltain historiakin on hieman hakusessa. Toivon siis pääsevämme samaan ravintolaan vielä jututtamaan tätä pappaa.

Viikonloppuna alkoi Rodeo-niminen tapahtuma, joka on meille edelleenkin hieman mysteeri. Rodeo kestää jotain kolme viikkoa, ja joka päivä on jotain tapahtumaa jossain, kuten karjanäyttelyä, musiikkia (poppia ja kantria) ja grillauskisoja. Ilmeisesti myös sitä itseään - rodeota - on jossain välissä, mutta se ei tunnu olevan ihmisten päällimmäisenä mielenkiinnon kohteena, kun taas me haluamme ehdottomasti nähdä juuri sitä. Tässä vaiheessa olemme nähneet vasta alkuparaatin, joten odotamme uteliaina mitä tuleman pitää.

Lauantai-iltana meidän oli tarkoitus lähteä viettämään tyttöjen iltaa ulos seuranamme yksi naispuolisista naapureistamme, joka ikävä kyllä sairastui ja näin ollen suunnitelmat menivät uusiksi. Rohkeina, itsevarmoina ja pippurisumutteella varustautuneina kävelimme noin kilometrin matkan yhteen aiemmin bongaamaamme kiinnostavan näköiseen ravintolaan. Paikka oli kuitenkin yllättävän kallis, joten halusimme yksien juomien jälkeen vaihtaa jonnekin edullisempaan. Onneksi hätiin riensi jälleen naapurimme Bradley (hän toivoi kunniamainintaa blogissamme, koska on kierrättänyt meitä lähibaareissa niin monesti), joka vei meidät kriteerimme täyttävään eli halpaan paikkaan, ja pian muitakin kavereitamme liittyi seuraan. Paikka oli myös shady eli melko hämäräperäinen, mutta ei vielä mitään verrattuna seuraavaan paikkaan, johon suuntasimme. Baarien pitää sulkea Texasissa kahdelta, joten baarimme suljettua Bradley kertoi nyt olevan aika mennä katsastamaan yksi niistä lain harmaalla alueella pelaavista ravintoloista. Käsittääkseni siis ainoa laiton asia näissä paikoissa on alkoholin anniskelu. Päästyämme sisään havaitsimme paikan olevan super-hämäräperäinen sekä seksuaalivähemmistöjen suosima. Ei mennyt aikaakaan, kun henkilökunta hätisti kaikki tanssilattialta, kärräsi esiin valtavan tuulikoneen, ja yläparvelta alkoi laskeutua toinen toistaan räväkämpiä drag-queen-esiintyjiä jokainen vuorollaan. Olimme juuri aiemmin illalla keskustelleet, miten meistä olisi Hetan kanssa kiinnostavaa päästä näkemään joku tällainen esitys, sillä asuinalueellamme on tunnettu homobaarikulttuurihistoria, mutta että emme uskaltaisi mennä keskenämme vaan tarvitsisimme kaverimme mukaan. Naapurin pojat eivät olleet ollenkaan innoissaan ajatuksesta, mutta näin siinä sitten kävi vieläpä samana iltana. Olemme vieläkin äimistyneitä räikeistä (ja taitavista!) esityksistä.

Sunnuntainakin tapahtui pieniä kummia asioita. Hetalla oli koulutehtävä, jossa hänen piti mennä asioimaan julkiselle paikalle jollain liikkumisen apuvälineellä. Niinpä teimme sitten kauppareissun Heta pyörätuolissa ja minä tottuneena avustajana. Ei siinä mitään muuten, mutta oli vähän kiusallista Hetan mennä kassojen eteen tervein jaloin valitsemaan skootterien, rollaattorien ja pyörätuolien seasta itselle sopivaa kulkupeliä ja sitten istahtaa kyytiin. Takaisin kassoille tullessa päätimme, että viisaampaa kärrätä Heta tuoleineen ulos asti. Mutta oli ilmeisesti silmiä avaava kokemus, ainakin tuolissa istuessa kuulemma huomasi, miten lasten murot on selvästi aseteltu alahyllyille houkuttamaan kohdeyleisöä, ja ylähyllyjen antimet tietenkin olivat avustajan varassa. Toivottavasti Heta teki muitakin havaintoja, sillä hänen pitää kirjoittaa kokemuksestaan kuusisivuinen raportti. Ennen kauppaan pääsemistä, paluumatkalla läheisestä vaatekaupasta (Outlet-suunnitelman mentyä mönkään oli pakko päästä jonnekin hypistelemään vaatteita ja katsomaan kenkiä, vaikka tiesimme läheisen kaupan valikoiman huonoksi ja hinnat korkeiksi) saimme avunpyynnön naapurustomme Whatsapp-ryhmään, sillä vuokranantajamme keittiön kaapit olivat romahtaneet alas. Kävimme auttamassa rikkinäisten astioiden raivaustyössä, mikä oli melkoinen työmaa ja kaaos ja aika epätavallinen kokemus sekin. Tulipahan vähän siivottua kuitenkin vanhentuneita mausteita ja muita ruokatarvikkeita roskiin samalla, niitä kun oli kertynyt kaappeihin aika painava lasti.

Tulevista teksteistä tulee ehkä tätä selkeämpiä kertomuksia, sillä Rodeo ja kevätloma siintävät edessäpäin. On ainakin siis paljon kerrottavaa lähiviikkoina toivottavasti. Tämä viikko pitää yrittää opiskella ahkerasti, niin voi kevyin mielin tutkimusmatkailla karjanäyttelyissä ja ehkä jossain kauempanakin. Heippa ja have a good one.

Henriikka