Houston we have a problem

Hellurei!

Synttäreistä palauduttu ja vanhempana (ja viisaampana?) onkin hyvä jatkaa vaihtokevättä ja nauttia siitä täysin rinnoin. Täytyy kyllä vielä ihmetellä ja olla kiitollinen, kuinka moni uusista tuttavuuksista saapui paikalle juhlimaan ja maistelemaan suomiruokia. Huippukekkerit ja huipputyyppejä kaikki!

Juhlinnan jälkeen arkeen palaaminenkin tuntui kuitenkin mukavalta, varsinkin nyt, kun alkuhässäkät ovat helpottaneet ja alkujännityksen rippeetkin pikkuhiljaa karisseet. Kursseilla on päästy jo hyvin perehtymään aiheisiin ja vaikka läsnäoloa on kullakin kurssilla vain pari tuntia, riittää itsenäistä opiskelua ja kotitehtäviä päivittäin. Aikaa on kuitenkin jäänyt myös muille aktiviteeteille ja ajattelinkin kertoa hieman yliopistomme ja lähialueen liikuntamahdollisuuksista.

Kuten jo ensimmäisissä postauksissa tulikin mainittua, otimme Henriikan kanssa molemmat keväälle yhden liikuntakurssin. Kurssilla tehdään viikoittain pieniä kirjallisia tehtäviä, joissa esimerkiksi pohditaan omaa hyvinvointia ja tavoitteita. Kurssin pääpaino on kuitenkin liikunnassa ja opintopisteiden saamiseksi liikuntaa on harrastettava vähintään kahdesti viikossa, joista yhden on oltava Student Life Centerin tarjoama ryhmäliikuntatunti. Vaikuttaa siis mukavalta tavalta hankkia pari ylimääräistä opintopistettä, kun tuo määrä liikuntaa tulee helposti täyteen joka tapauksessa. Liikuntakurssin orientaatioluennolla kävi ilmi, että kurssi on suunnattu ehkä enemmänkin sellaisille henkilöille, jotka toivovat muutosta elämäntapoihinsa tai lisäpotkua liikuntaharrastukseen. Vaikka monet asioista tuntuvat meille itsestäänselvyyksiltä, on opintojemmekin puolesta kiinnostavaa nähdä, kuinka liikuntaa ja terveysasioita täällä opetetaan. Terveelliset elintavat kun eivät ensivaikutelmiemme perusteella tunnu olevan monienkaan paikallisten arjessa etusijalla.

Liikuntakurssin ensimmäinen tehtävä oli käydä lähtötasoa kartoittavassa kuntotestissä. Se sisälsi paljon kysymyksiä sairaushistoriasta sekä ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Itse kuntotestissä tehtiin 60 sekunnin istumaannousu- ja punnerrustestit, eteentaivutustesti sekä 3 minuutin askellustesti step-laudalle, jossa rytmi oli ennakkoon määritetty tasaiseksi ja melko rauhalliseksi. Lisäksi mitattiin paino ja rasvaprosentti. Paikalliset standardit eivät aivan vastanneet odotuksiamme kuntokartoituksesta ja terveysneuvonnasta, sillä koimme, että useimpiin asioista meillä oli enemmän ammattitaitoa kuin meitä ohjanneilla henkilöillä. Olemme esimerkiksi kovin varmoja siitä, ettei rasva- ja luumassan mittaaminen jalkapohjista ole mahdollista, eikä tulos muutenkaan voi olla kovin luotettava, jos rasvaprosentti on viikon sisällä pienentynyt lähes viisi prosenttia. Huvittavia olivat myös jälkikäteen keskusteluissamme ilmenneet ohjaajiemme erilaiset ohjeistukset liikkeisiin ja elintapoihin liittyen, sekä esimerkiksi se, että minulta otettiin kaikki mahdolliset ympärysmitat rinnanympärystä myöten, mutta Henriikalta ei ainuttakaan. Ohjaajien kouluttamisessakin voisi siis näkemystemme mukaan olla kehittämistä ihan jo siitäkin syystä, että mittaustavat ja ohjeistukset olisivat yhdenmukaisia ja tulokset vertailukelpoisia. On kuitenkin erittäin hienoa, että yliopisto järjestää tällaistakin toimintaa ja vieläpä ilmaiseksi, sillä monien nykytason huomioon ottaen tällainenkin mittaus voi antaa tärkeää tietoa terveystilanteesta ja kenties auttaa motivoimaan kohti muutosta.

Mielikuvani jenkkiyliopistosta ennen tänne tuloa oli sellainen, että valtavalla kampusalueella riittää liikuntapaikkoja ja -vaihtoehtoja loputtomiin sekä tasokkaita urheilujoukkueita lajissa kuin lajissa. UHD on kuitenkin melko pikkuruinen, eikä varsinaista kampusaluetta edes ole. Tuntuu, että opiskelijat käyvät luennoilla ja poistuvat, eivätkä juurikaan vietä vapaa-aikaansa yliopiston tiloissa. Yliopistolla on kuntosali (joka ei ole mikään valtava, ehkä verrattavissa Jyväskylän yliopiston kuntosaliin), kaksi palloilu/liikuntahallia sekä yksi pienempi peilisali ryhmäliikuntatunneille. Ryhmätunteja, kuten zumbaa, joogaa ja lihaskuntotunteja on maanantaista torstaihin tarjolla aamusta iltaan, mutta harmittavasti viikonloppuisin tunteja ei järjestetä eikä edes kuntosalille ole mahdollista päästä. Olemme ehtineet käydä testaamassa jo muutamia tunteja ja ne ovat olleet ihan ok, mutta osallistujia tunneilla on ollut aika vähän (ehkä 2-10) ja rasitustaso melko kevyt. En tiedä, onko tunneista tarkoituksella yritetty tehdä kevyitä, jotta osallistumiskynnys olisi matalampi, sillä olemme huomanneet, että osalle tämäkin rasitustaso on jo liian haastava mukana pysymiseen.

Useimmat ryhmäliikuntatunneista ovat sellaisia, joissa voi käydä silloin kuin huvittaa. Olemme kuitenkin käyneet myös parilla spesiaalimmalla tunnilla, joissa olisi toivottavaa käydä kerran viikossa koko kevään ajan. Dance Video Choreography on tunti, jossa tanssitaan hiphopia ja kevään päätteeksi tarkoituksena on kuvata harjoittelemamme koreografiat videolle. Itse vielä harkitsen pois livahtamista ennen tätä vaihetta. Joka tapauksessa tunnit ovat olleet vauhdikas ja hauska tapa päästä tutustumaan samalla hieman paikalliseen hiphop kulttuuriin. Toinen spesiaalimpi tunti on itsepuolustus. Siellä harjoitellaan puolustus- ja pakenemiskeinoja, joita voi käyttää hyödyksi tosielämän uhkaavissa tilanteissa. Ryhmäläistemme kertomien tarinoiden perusteella ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö taidoille voisi täällä oikeasti olla käyttöä hankkimistamme pippurisumutteista huolimatta. Uusien liikkeiden opettelu on ollut oikeasti tosi kivaa ja niiden hallitsemisen tarkoituksena onkin tavallaan lisätä omaa turvallisuuden tunnetta. Silti meitä vähän hirvittää vaihe, jossa puukon haltuun saatuasi kolme puukoniskua hyökkääjän kylkeen pitäisi tulla automaattisesti lihasmuistista. Täällä ei ilmeisesti tarvitse pelätä tulevansa syytetyksi taposta itsepuolustustilanteessa... Vaikka nämäkään tunnit eivät ole raskaita, niin sekä Dance video choreography että Self-defence tunneilla haastetta on kuitenkin riittänyt, sillä liikkeiden muistaminen ja puhtaasti suorittaminen on vaikeaa. Molemmilla tunneilla on myös todella mukavat ja osaavat opettajat!

Ensimmäisillä kouluviikoilla järjestettiin myös tryoutit yliopiston urheilujoukkueisiin. Ymmärtääkseni täällä on ainakin baseballia, koripalloa, jalkapalloa, lentopalloa, painia ja cheerleadingia. Minä tietenkin heti innostuin lentopallojoukkueesta ja odotukset harjoituksista olivatkin korkealla, sillä jenkeistä tulee todella paljon taitavia lentopalloilijoita. Kävi kuitenkin ilmi, ettei lentopallo Houstonissa taidakaan olla kovin suosittu laji, sillä ensimmäisissä treeneissä oli vain 4 pelaajaa. On edelleen epävarmaa, saadaanko tänne tälle kaudelle edes joukkuetta kasattua, vaikka sarja alkaa jo parin viikon kuluttua. Minä en saanut lupaa osallistua sarjapeleihin, sillä kuten olin jo aiemmin kuullutkin, täällä on sääntö, että jos on aiemmin pelannut toisessa maassa ja saanut siitä palkkaa, katsotaan se ammattilaisuudeksi, eikä tällöin sarjassa pelaaminen ole luvallista. Valmentaja toivotti minut kuitenkin tervetulleeksi treeneihin jatkossakin, erityisesti koska pelaajista on muutenkin niin kova pula. Peukut pystyyn, että muut tytöt pääsisivät kuitenkin pelaamaan.

Sillä aikaa, kun minä olen ollut läpsyttelemässä palloa, Henriikka on käynyt testaamassa muita lähistöllä järjestettäviä liikuntatunteja, kuten tankotanssia, pilatesta ja vatsatanssia. Ne ovat tietenkin maksullisia, mutta osallistujia on kuulemma ollut paljon verrattuna yliopiston tunteihin. Henriikka kehui erityisesti tankotanssituntia, mutta sanoi muissa hintalaatusuhteen olleen tähän mennessä hieman pettymys. Lisäksi lenkkeily on tietenkin harrastus, jota voi tehdä missä vaan ja olemmekin tutustuneet lähialueisiin kävellen ja hölkäten. Juuri kukaan ei täällä kävele mihinkään ja olemmekin saaneet paljon ihmetteleviä kommentteja siksi, että olemme muutaman kerran kävelleet asunnoltamme yliopistolle (noin tunnin matka). Se ettei kävelyä juurikaan harrasteta, näkyy myös siinä, että kävelytiet ovat usein huonokuntoisia sekä siinä, etteivät autoilijat huomioi kävelijöitä millään lailla. Täytyykin olla todella tarkkana ylittäessään tietä, sillä usein kävelijöiden valot eivät edes toimi, tai autot saattavat kääntyä valoista huolimatta. Kävelymatkan päässä asunnostamme on kuitenkin ainakin pari puistoa, joissa lenkkeily on vähän mukavampaa kuin autojen keskellä, mutta silti tuntuu, ettei liikenteen hälyä pääse kokonaan karkuun. Olemmekin yrittäneet hieman suunnitella reissua jonnekin, vähän lähemmäs luontoa.

Yleisesti liikenteestä täytyy vielä mainita, että ilman autoa Houstonissa on haastavaa päästä yhtään minnekään. Juna/metro/raitiovaunu (emme vieläkään oikein tiedä mikä se on) linjoja menee vain kolme kappaletta, eivätkä ne kulje kovinkaan kauas. Kaikkiin bussilinjoihin emme tosin ole vielä kovinkaan hyvin tutustuneet. Houston on levittäytynyt todella laajalle alueelle ja tuntuukin, että olemme nähneet kaupungista vasta aivan murto-osan pyöriessämme pääasiassa kotimme, Downtownin ja Midtownin ympäristössä. Paikalliset ajavat autolla lähelle ja kauas (tämäkin määritelmä on meille edelleen hieman epäselvä, kun lähelle ei voikaan mennä kävellen) ja drive-in linjoja ei ole ainoastaan ravintoloihin vaan myös esimerkiksi pankkiautomaateille. Auto olisi siis toisaalta tarpeellinen, jotta kaupunkiin olisi mahdollista tutustua kattavammin, mutta toisaalta tieverkosto täällä näyttää niin sekavalta, etten tiedä riittäisikö rohkeus lähteä sekaan säheltämään, vaikka auto olisikin. Henriikka kokeneempana kerran jo testasi kaverimme autoa ja ehjänä päästiin parin kilsan päässä olevaan kauppaan asti, joten ehkä toistekin tuohon kyytiin uskaltaudun.

Kuvien räpsiminen on viime aikoina vähän vähentynyt, mutta yritämme parantaa tapamme, jotta blogiinkin saataisiin vähän enemmän väriä. Loppuun kuitenkin pari kuvaa viikonlopun aktiviteeteista, "avaruusmuseo" Space Center Houstonista ja NASA Johnson Space Centeristä sekä pelimaailma Main Eventistä. Ja tottakai viikonloppuun kuului myös SuperBowlin seuraaminen. Go Eagles!! 

-Heta