Hyvästien aika

Anteeksi Fanit!

Hirmuinen hoppu saatiin järjestettyä viimeisille Texasin viikoille ja siinä tohinassa blogin päivitys on meinannut unohtua. Tentit ja koulutehtävät saatiin kuin saatiinkin tehtyä ajallaan ja nyt enää odotellaan lopullisia kurssiarvosanoja. Tämän jälkeen saadaan ilmeisesti alkaa huolehtia siitä, kuinka pisteet ja mahdolliset korvaavuudet saadaan siirretyksi Jyväskylän Yliopiston rekistereihin, mutta siihen ehtinee perehtyä pikku lomailun jälkeen.

Viimeiset kaksi viikkoa Houstonissa tuntuivat jo lähes lomalta ja saimmekin keskittyä asioihin, jotka vielä Texasissa olon aikana haluaisimme kokea. Kävimme muun muassa maistelemassa suosittua CrawFishia, joiden paras kausi on juuri meneillään tai loppumaisillaan, sekä Korealaista ruokaa eteläkorealaisen ystävämme Selinan opastamana. Kävimme myös tietenkin vielä hieman kiertelemässä ostoskeskuksia, tällä kertaa tuliaiset mielessämme. Naapurimme John ystävällisesti lainasi meille autoaan työpäivänsä ajaksi ja pääsimme piipahtamaan myös Bay Arealla katsomassa merta. Kyllä, asuimme puolen tunnin ajomatkan päästä merestä, mutta näimme sen koko vaihdon aikanamme vain kahdesti. Rohkaistuimme myös kokeilemaan paikallista Two Step -tanssia paikallisessa tanssiravintolassa, mikä olikin hauska kokemus, sillä meillä kummallakaan ei ollut hajuakaan kuinka Two Step:ia tanssitaan. Vapaaehtoisia tanssittajia ja opettajia kyllä löytyi yllin kyllin, tosin opetuksen taso vaihteli laidasta laitaan. Kaiken kivan keskellä olemme myös käyneet sähköpostisotaa vakuutusyhtiön tai oikeastaan vuokra-autofirman kanssa San Antonion reissulla vuokra-autollemme sattuneen ikkunavahingon johdosta. Ikävä kyllä alkaa vaikuttaa siltä, että joudumme maksamaan opiskelijabudjettia kirpaisevan summan rikkoutuneen ikkunan ja vaurioituneen maalipinnan korjauksesta.

Viimeisten päivien aikana yritimme tietenkin vielä nauttia kuumasta, toisinaan liiankin hiostavasta kelistä sekä ystäviemme seurasta. Hassua oli, että esimerkiksi julkinen uima-allas oli vielä "talvikaudesta" johtuen suljettu, emmekä erään pyörälenkin päätteeksi siis päässeetkään suunnitelmien mukaan pulahtamaan uimaan, vaikka lämpömittari näytti päälle 30 astetta. Onneksi kaverimme Selina toivotti meidät pariin otteeseen tervetulleeksi asuintalonsa uima-altaalle. Vielä viimeisinäkin päivinä lähialueen katuja pyöräillessämme, laitakaupungilla autoillessamme ja junalla radan päästä päähän matkustaessamme huomasimme vähän väliä päätyvämme seuduille, joissa emme koskaan aiemmin olleet käyneet. Osa kaupungista jäänee siis ikuiseksi mysteeriksi.

Kotiinlähdön lähestyminen konkretisoitui viimeistään, kun kaivoimme kuukausien jälkeen matkalaukut esiin vaatekomerosta ja aloimme testaamaan, kuinka koko omaisuus saadaan sullottua takaisin matkalaukkuun. Vastaus on, että ei mitenkään, vaikka prosessi viikon verran kestikin. Viimeisen Houston-päivän ohjelmaan kuuluikin muun muassa vaatesäkin kiikuttaminen kotimme lähellä sijaitsevalle kodittomien teltta-alueelle, josta bongasimme helposti lähestyttävän näköisen naisen. Hän otti mielellään lahjoituksemme vastaan ja lupasi tarjota vaatteita muillekin seudun naisille, joten toivottavasti vaatteet menivät todella käyttöön! Toinen lähtöä konkretisoiva tekijä oli tietenkin jäähyväiset. Järjestimme vuokranantajamme luona viikko ennen lähtöä läksiäisjuhlat ystävillemme, mutta tietenkin heipat oli vielä moneen kertaan sanottava sen jälkeenkin. Saimme vielä viimeisillä viikoillakin tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa, ja olemme jokaisesta uudesta tuttavuudesta niiiiiin onnellisia.

Vaihtolukukautemme Houstonissa on nyt siis ohi. Taaksepäin katsoessa on pakko todeta, että viisi kuukautta hujahti mielettömän nopeasti. Lähtö tuntuu haikealta, vaikka samalla odotammekin myös kotiinpaluuta innolla. Houstonista kaupunkina ei meille kummallekaan tullut erityisen rakasta, mutta sen ihmisillä on pysyvä paikka sydämissämme. Toivottavasti saamme mahdollisuuden tavata heitä vielä jonain päivänä, jossain päin maailmaa. Texasin siskon kanssa seikkailut onneksi jatkuvat vielä viikon verran täällä Kaliforniassa, jossa blogitekstiä parhaillaan väsäilen, ja tietenkin myöhemmin myös Jyväskylässä, mistä olen todella onnellinen. 

And in case someone from Houston is reading our blog: THANKS Y'ALL AND WELCOME TO FINLAND!

-Heta