Lumimyrskyä ja opintojen aloittelua

Lähes kaksi viikkoa elämää Houstonissa takana, mutta varsinaisesta arkirytmiin pääsystä ei voida vieläkään puhua. Käytännön asioita on kuitenkin pikkuhiljaa saatu hoidettua. Asunnon siisteystaso alkaa vihdoin olla Suomalaiseen tasoon ja omiin odotuksiimme nähden tyydyttävä ja puuttuvista tavaroistakin useimmat ovat löytäneet paikoilleen. Tilasimme asuntoon myös tuholaistorjunnan nähtyämme kaksi torakkaa, mikä ilmeisesti oli hieman liioteltu toimenpide, sillä torakoihin törmääminen ei ole Texasissa kovinkaan harvinaista. Jääkaappi on myös täytetty tutuilla, paikallisiin tottumuksiin verrattuna kevyillä tuotteilla. Olemme jo nyt huomanneet, että ruoka ja ravintolat ovat Houstonissa suosittu puheenaihe, ja meille annetaan joka päivä vinkkejä uusista, testaamisenarvoisista ruokapaikoista. Olemmekin käyneet jo paljon ulkona syömässä, mutta koska ruoka on usein melko tuhtia, tuntuu hyvältä pitää kiinni myös omista tutuista ruokarutiineista. Meillä molemmilla niihin kuuluvat ehdottomasti aamukahvi ja aamupuuro. Perinteiset kaurahiutaleet löytyivätkin lähikaupasta yllättävän helposti, mutta olemme saaneet jo ensimmäisinä päivinä naapureiltamme kuittailuja omituisista aamupaloistamme. Erityisesti heitä nauratti, kun käytimme sanaa "porridge" sanan "oatmeal" sijaan, sillä sanaa "porridge" käytetään heidän mukaansa ainoastaan vanhoissa lasten saduissa. Me sen sijaan emme voi käsittää paikallisia aamupalaherkkuja "breakfast taco" tai "breakfast biscuit", mutta lupasimme urhoollisesti testata niitä edes kerran täällä olomme aikana.

Maanantaina yliopisto oli suljettu kansallisen juhlapyhän, Martin Luther King Jr. -päivän vuoksi. Odotimme malttamattomina tiistain ensimmäistä koulupäivää, mutta saimme tiedon, että sekin peruttiin lumimyrskyvaroituksen takia. Samanlainen varoitus tuli myös seuraavana iltana, joten myös keskiviikon kaikki luennot peruttiin. Myös useimmat työpaikat olivat kiinni, joten koko kaupunki tuntui jähmettyneen hetkeksi ja ihmisiä kehotettiin pysymään kodeissaan. "Lumimyrskyn" aikana lämpötila tippui pari astetta pakkasen puolelle ja tiistaina tosiaan oli hieman liukasta ja tuulista. Keskiviikkoa sen sijaan voisi luonnehtia täydelliseksi suomalaiseksi talvipäiväksi, auringonpaistetta ja pikku pakkanen. Suomalaisen näkökulmasta tuntui hassulta, että lähes kaikki pysäytettiin parin asteen pakkasen takia kahdeksi päiväksi, mutta toisaalta on ymmärrettävää että ajaminen kouluihin ja töihin on liukkaalla kelillä vaarallista ilman talvirenkaita. Silti meitä huvitti katsoa, kun paikalliset yrittivät tuloksetta raaputtaa autojensa laseja jäästä puhtaaksi. Vähintäänkin saman verran ihmetteleviä katseita saimme, kun lähdimme tuulipuvut päällä päiväkävelylle nautiskelemaan talvipäivästä ja etsimään avoimia pankkeja ja ruokakauppoja. Toimme ilmeisesti talven mukanamme Suomesta, sillä tällaisia sääolosuhteita kohdataan Houstonissa enintään muutaman vuoden välein. Onneksi jo viikonlopulle on odotettavissa yli 20 asteen lämpötilaa.

Emme olleet kovinkaan innoissamme koulupäivien perumisesta, sillä pitkien päivien viettäminen pienessä asunnossa oli melko tylsää. Olisimme varmastikin käyttäneet vapaapäivät urheiluun tai shoppailuun, mutta tietenkin myös kaikki sellaiset paikat olivat kiinni, eikä julkinen liikennekään toiminut täydellä teholla. Presidentinvaaleissa äänestäminenkin jäi nyt siis väliin, sillä lähin äänestyspaikka olisi tietojemme mukaan ollut lähellä Dallasia, jonne on täältä useamman tunnin matka. Yritimme käyttää kotipäivät hyödyksi ja kirjoittelimme muun muassa kesätyöhakemuksia ja rästiin jääneitä kurssitehtäviä Suomeen (kandikin tuli lumimyrskyn ansiosta vihdoin palautetuksi, woohoo!). Koska varsinaisia koulupäiviä ei ollut ollut vielä yhtäkään, emme olleet myöskään tutustuneet uusiin ihmisiin. Onneksi ihanat naapurimme kutsuivat meidät aika-ajoin seurakseen ja pitivät huolen siitä, ettemme mökkihöperöityneet täysin.

Torstaina vihdoin saatiin opiskelutkin täällä startattua. Ensimmäisellä viikolla yliopistolla piti olla jonkinlainen "Welcoming week" jossa kuulemamme mukaan piti olla paljon puuhaa ja tietoa tulevista tapahtumista, mutta vaikutti että lumimyrsky oli sekoittanut myös tapahtumanjärjestäjien suunnitelmat. Päästiin siis suoraan asiaan ja ensimmäisille luennoille. Kaikki opiskelijat odottivat käytävillä luennon alkua ja sitä, että opettaja tulisi päästämään sisään luokkahuoneeseen, mikä tuntui meistä oudolta. Oli melko orpo olo olla yksin uudessa koulussa uusien oppilaiden keskellä, tietämättä onko edes oikeassa paikassa. Myös se, että suurin osa oppilaista vaikutti olevan tummaihoisia ja latinoamerikkalaistaustaisia, oli erilaista mihin on Suomessa tottunut ja lisäsi tunnetta siitä, että olemme jollain lailla valtaväestöstä poikkeavia. Huvittavaa on kuitenkin se, että meiltä kysytään useammin, että olemmeko siskoksia, kuin että mistä olemme kotoisin. Ehkä suurin yllätys tänne tultaessa oli kuitenkin se, että me ja kaksi muuta suomalaista olemme ainoat vaihto-oppilaat meidän yliopistossa. Kansainvälisiä opiskelijoita kyllä on, mutta ilmeisesti tekemässä kokonaisia tutkintoja. 

Ennakkoon toivomistamme kursseista kaikki eivät toteutuneet tai olivat jo täyttyneet ilmoittautuessamme. Lisäksi osa kursseista järjestettiin vain verkossa, joten niiden valitseminen ei olisi ollut kovinkaan mielekästä näin vaihto-opintojen näkökulmasta. Saimme kuitenkin molemmat mielenkiintoisia ja osittain myös toivomiamme kursseja valituksi. Olemme molemmat kursseilla Introduction to Healthcare Systems (terveystieteet, 3 hours), Social Inequality (sosiologia, 3 hours) ja Health & Fitness for Life (liikunta, 1 hour), joka sisältää paljon liikuntaa ja oli näin ollen mukavalta lisältä pänttäystä vaativille kursseille. Minulla on lisäksi kurssit Health, Illness & Society (sosiologia, 3hours) ja Communication in Organizations (viestintä, 3 hours) ja Henriikalla puolestaan Drug use and Society (sosiologia, 3 hours) ja Argumentation (viestintä, 3 hours). Kurssien perässä olevat tunnit tarkoittavat siis tavallaan opintopisteitä, mutta eivät ole suoraan verrannolliset Suomen opintopisteisiin. 

Täällä opiskelu on vähän erilaista, sillä näitä samoja kursseja käydään koko kevään ajan, yhteensä kaksi tuntia viikossa, ja ne on sijoitettu lukujärjestykseen jossa ne ovat joka viikko samaan aikaan. Ryhmäkoot ovat melko pieniä (ensimmäisillä luennoilla oli ehkä 6-30 henkilöä) ja kevääseen sisältyy useita pienempiä tenttejä, kirjoitustehtäviä, ryhmätöitä ja esitelmiä. Ensimmäisenä päivänä meinasi iskeä pieni paniikki, sillä kurssit vaikuttivat melko työläiltä, eivätkä kaikkien aihepiirien (esim. organisaatioviestinnän) termitkään ole englanniksi kovin hyvin hallussa. Toisaalta, kun asiaa ajattelee niin, että yhtä kirjaa käydään läpi koko kevät sen sijaan että tentittäisiin monta kirjaa kerralla niin kuin suomessa, voisi kuvitella, että etenemisvauhtikin olisi rauhallisempi ja tarvittavat termitkin tulisivat tutummiksi pikkuhiljaa. Epäilemättä kuitenkin paljon työtä vaativa kevät tulossa. Ensimmäiset koulukirjatkin saatiin jo tilattua Amazonista, jossa hinnat olivat monta kertaa kirjakaupan hintoja alhaisempia (käytetyistä kirjoistakin voi joutua maksamaan yli 100$). Vielä saadaan kuitenkin jännittää saammeko tilattuja kirjoja koskaan haltuumme, sillä ymmärtääksemme saapuva posti voidaan jättää täällä ulos lojumaan, ellemme satu olemaan kotona juuri saapumishetkellä.

-Heta

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.