Mietteitä opinnoista ja viikonloppu San Antoniossa

Loppu häämöttää opiskelujen osalta, mutta samalla se tarkoittaa ikävä kyllä sitä, että myös koko reissumme alkaa olla paketissa. Olemme yrittäneet tehdä kaikkea mahdollista kivaa, mitä on suunniteltukin vaihdon ajalle ja samalla hoitaa kouluhommat jotenkuten kunniakkaasti läpi. Vaikka opiskelu onkin tärkeää, voin kyllä surutta liittyä niihin, jotka sanovat, ettei vaihdossa ne opinnot ole pääasia. Tärkeintä ja mielenkiintoisinta minusta on ollut ihmiset, joita on saanut jututtaa ja joihin olemme tutustuneet, ja osa tästä on toki tapahtunut opintojen ohella koulussa. Koska tässä vaiheessa meillä ei enää ole varsinaisia luentoja, vaan vain kertaustunteja tentteihin sekä final examit eli viimeiset tentit ensi viikolla, ajattelin selostaa vähän tarkemmin, millaisia opintomme ovat täällä olleet. Kuvat ovat tekstiin liittymättömiä kuvituskuvia piristämään ilmettä. 

Kuten ehkä alkuvuodesta mainittiinkin, meillä on ollut koko kevään ajan sama viikkolukujärjestys. Esimerkiksi minulla on aina maanantaisin ja keskiviikkoisin Social Inequality ja U.S. Health Care System -tunnit, ja tiistaisin ja torstaisin Drug Use and Society ja Argumentation -tunnit. Ennen lukukauden alkua katsoimme koordinaattorin kanssa, että tunnit eivät mene toistensa kanssa päällekkäin, ja jos menivät, piti joku kursseista vaihtaa. Se ei kuitenkaan tuottanut suuria ongelmia, sillä samaa kurssia voi olla tarjolla useampana eri ajankohtana, ja esimerkiksi juuri siksi Heta on samalla Social Inequality -kurssilla kuin minä, mutta eri päivinä.

Olemme siis tavanneet opettajiamme ja muita kurssilaisia kahdesti viikossa koko kevään ajan. Lisäksi kurssit ovat olleet melko pieniä, 10-30 henkeä. Luultavasti näistä syistä opetustyyli on hyvin erilainen verrattuna etäisiin massaluentoihin, joihin olemme omissa opinnoissamme tottuneet. Opettajat rohkaisevat opiskelijoita tulemaan juttusille, jos jokin asia askarruttaa, ja kurssisuunnitelmaa ja aikatauluja on käyty yhdessä läpi useaan otteeseen. Tämä oli vierasta meille, sillä olemme Suomessa oppineet siihen, että kurssin sisältö käydään ensimmäisellä luennolla lyhyesti läpi, eikä opettaja enää sen jälkeen aktiivisesti huolehdi, että kaikki ovat kärryillä missä mennään. Saimme siis odotettua pehmeämmän aloituksen opintoihin ainakin tältä osalta. 

Aika pian eli ensimmäisten tenttien jälkeen meille alkoi selvitä, että opinnot ovat muiltakin osin huomattavasti pehmoisempia ja löysempiä verrattuna omiin opintoihimme. Tässä on kuitenkin huomautettava, että esimerkiksi vaihtarikaverimme Nikolas, joka opiskelee kauppatieteitä, kertoi hänen opintonsa olevan täällä UHD:lla paljon työläämpiä verrattuna Suomeen. Asia riippuu siis huomattavasti siitä, mistä tulee. Me tulemme terkalta, joka on vissiin tunnettu työläistä opinnoistaan. 

Tentit esimerkiksi ovat aivan erilaisia. Kun meillä Suomessa on kurssin päätteeksi 2-3 kirjan laajuinen soveltava kolmen esseevastauksen tentti, täällä tehdään pitkin lukukautta monta pientä monivalintatenttiä, joita edeltävällä luennolla on kertaustunti, jossa annetaan tenttikysymykset ja lähestulkoon vastauksetkin. Kirjoja on yksi per kurssi, eli yhteen tenttiin tulee 3-5 kappaletta. Ilman kirjoja pärjää, jos käy luennoilla, ja luennoilla kannattaa käydä jo ihan siitä syystä, että se kerryttää saldoa pistetilille, josta arvosana muodostuu.

Kurssiarvosanat siis muodostuvat tenteistä ja läsnäolosta, sekä lisäksi joistain pienehköistä reflektiopapereista sekä esseistä ja esitelmistä. Itselleni kevään ainoa oikeasti työläs työ oli tänään palautettava 7 sivun essee, mikä on Suomessa aika peruskauraa monella kurssilla. Heta on ilmeisesti valinnut vähän vaativamman viestinnän kurssin, sillä hänellä tuntuu olevan monenlaista esitelmää ja ryhmätyötä palautettavana vielä viimeisillä viikoilla. Eli kaikki riippuu siitä, mihin on tottunut Suomessa ja millaisia kursseja sattuu valitsemaan täällä. Sekä tietysti omasta panostuksesta ja motivaatiosta jne.

Opettajat ovat melko avoimia ja persoonallisia, ja vetävät tunteja kukin tyylillään. Useasti olemme tuppisuina seuranneet hölmistyneenä, kun opettajan jutut lähtevät sivuraiteille ja muu luokka nauraa hyvälle läpälle, ja juttu jatkuu ja jatkuu vaan, eikä lopulta itse luennon aiheesta puhuttu kuin kymmenen minuuttia. Luulemme, että välillä meitä pidetään tyhminä tai kielitaidottomina, vaikka kyse onkin enemmän ehkä kulttuurierosta. Emme osaa sanoa, onko täkäläinen tyyli suomalaista kuivakkaa luennointia parempi, mutta ainakin se on paljon viihdyttävämpää seurattavaa. Toisaalta on ollut turhauttavaa, kun asiat eivät välttämättä toteudu suunnitelman mukaan, esimerkiksi yksi esitelmäni lykkääntyi reilulla kahdella viikolla, kun opettaja keksikin tunnin aikana aina yllättäen uusia pienryhmätehtäviä tai muita ohjelmanumeroita tunti toisensa jälkeen. 

En tiedä, mitä muuta sanottavaa opinnoista olisi. Tosi erilaista ja vähemmän akateemista: lähteeksi kelpaa video tai uutinen. Kiva syksy siis vissiin tulossa maisteriopintojen parissa kotona, kun on tässä puoli vuotta lekotellut ja miltei unohtanut kaiken opin hyvästä tieteellisestä käytännöstä jne., kun ei ole sellaisia vaadittu. No, ehkä ei ihan pelkällä lekottelulla ole selvinnyt, sillä koko ajan on ollut sitä pientä hommaa, ja yhdellä kurssillakin teimme 8 tuntia vapaaehtoistyötä valitsemassamme kohteessa. 

Onneksi meillä ei ole tulevalla syksylläkään liikaa aikaa murehtia opintojamme, sillä jos kaikki menee hyvin ja pääsemme töiltämme osallistumaan kesän koulutuksiin, meistä tulee syksyllä kansainvälisten opiskelijoiden tutoreita Jyväskylässä! Jee! Tässä vielä lopuksi kuvia viikonloppureissustamme naapurikaupunkiin San Antonioon.