Toiminnantäyteinen maaliskuu

Viime päivät ovat olleet sellaista hulinaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Meillä alkoi juuri kevätloma, joten monet tenteistä ja palautettavista kirjoitustehtävistä ovat pakkautuneet lähiviikoille. Samaan aikaan meillä on riittänyt paljon hauskaa vapaa-ajanohjelmaa ja olemme innokkaina odottaneet tuleville viikoille kehittelemiämme suunnitelmia.

Viime viikonloppuna saimme ensikosketuksen paikalliseen urheilu- ja fanikulttuuriin, kun kävimme katsomassa Houston Dynamon kaudenavauspeliä. Kyseessä oli siis jalkapalloa (ei amerikkalaista) USA:n pääsarjassa Major League Soccer -liigassa. Kaverimme kutsuivat meidät katsomaan peliä, jota ennen oli luvassa "tailgating". Sinne lähtiessä oli pakko googlesta tarkistaa, mitä tuo termi tarkoittaa ja mihin olimme lupautuneet. Niille jotka eivät myöskään tiedä, säästämme googlettamisen vaivalta ja kerromme että "tailgating" (tailgate = peräkontti) tarkoittaa sosiaalista tapahtumaa avoimen peräkontin ympäristössä, usein siis hengailua, pelailua ja grillausta parkkipaikalla urheilutapahtuman yhteydessä. Saimmekin viettää tosi mukavan ja rennon päivän lämpimässä säässä muutamiin uusiin tuttavuuksiin paremmin tutustuen. Itse pelikin oli Houstonilaisille menestyksekäs sillä he voittivat ennakkosuosikiksi asetetun Atlantan 4-0.

Kelit ovat viime aikoina lämmenneet huomattavasti, sillä 20 asteen lämpötila alkaa jo tuntua hieman viileältä. Öisin lämpötila voi kuitenkin pudota vielä alle kymmeneenkin, mutta asunnon lämmittämisen sijaan ollaan saatu tutustua tehottoman ja äänekkään ilmastointilaitteemme käyttöön. Usein aurinkoisin päivä ei kuitenkaan ole se kaikista lämpimin, sillä useina päivinä on ollut pilvistä, kosteaa ja hieman ukkosta enteilevää. Pukeutuminen sään mukaan ei ole täällä kovinkaan helppoa, sillä saman päivän sääennusteessa saattaa olla sekä pilven, auringon, sadepisaran että salaman kuva. Tilannetta ei myöskään helpota se, että ulkona on hiostavaa mutta useimmissa sisätiloissa ilmastointi on säädetty niin kylmälle, että kesäisissä vaatteissa kädet ovat välittömästi kananlihalla.

Viime viikon ehdottomiin huippuhetkiin kuului se, että saimme käyttöömme polkupyörät! Vasta nyt tajusimme kysyä niitä vuokranantajaltamme, mutta varastosta turhina lojuvista pyöristä saatiin kuin saatiinkin kunnostettua meille toimivat menopelit. Elinympäristömme laajeni hetkessä kilometritolkulla, sillä uusiin alueisiin tutustuminen ja bussireittien ulkopuolellekin liikkuminen helpottui hurjasti. Vaikka kaupungin pyörätiet ovatkin heikot tai olemattomat, on aurinkoisessa kevätsäässä pyöräily melkoisen leppoisaa.

Henriikka mainitsikin viime postauksessa, että olimme katsomassa jo kuukausia kaikkien hehkuttaman Rodeon alkuparaatia. Viime sunnuntaina vietimmekin sitten koko päivän Rodeon karnevaalialueella. Vaikka kyseessä on vain muutaman viikon mittainen tapahtuma, oli alue verrattavissa vähintäänkin suomalaisten huvipuistojen kokoon. Olimme jo edellisellä viikolla ostaneet alennettuun hintaan lippupaketin laitteisiin, jotka kuitenkin loppujen lopuksi riittivät vain kahteen laitekäyntiin. Yhdestä laitteesta velotettujen lippujen määrät vaihtelivat neljästä 20:een kappaleeseen, mutta olivat siis joka tapauksessa melko arvokkaita. Laitteiden lisäksi alueella oli kuitenkin myös paljon sisäänpääsylipun hintaan sisältyvää nähtävää, kuten näytöksiä, kilpailuita, eläimiä ja myyjäiskojuja. Erikoisimpia näytöksiä olivat varmastikin karjapaimennuskisa, jossa kaksi hevosilla ratsastavaa paimenta yritti saada lehmiä yksitellen numerojärjestyksessä aitauksesta toiseen, sekä "Mutton Bustin" joissa 5-6 vuotiaat lapset laitettiin yksi kerrallaan juoksuun ampaisevan lampaan selkään kisaamaan, kuka pysyy kyydissä pisimpään. Saattaa kuulostaa hauskalta, mutta me olimme enemmänkin järkyttyneitä toinen toistaan hurjemmista putoamisista, joiden seurauksena säikähtäneet lapset poistuivat estradilta itkien.

Rodeossa on myös koko kolmen viikon ajan iltaisin Rodeo Show sekä jokin artisti, joista osa oli meillekin tuttuja. Halusimme ehdottomasti nähdä myös tämän tapahtuman, mutta koska olemme järjestäneet itsellemme jo niin paljon ohjelmaa lähiviikoille, oli artisti valittava lähinnä aikatauluumme sopivien päivien mukaan. Päädyimmekin menemään Rodeoon tiistai-iltana, jolloin esiintyjänä oli kantriartisti Jason Aldean. Shown ensimmäiset pari tuntia seurasimme kilpailuja erilaisissa lajeissa, kuten lassoamisessa, ihmisen ja lehmän välisessä painissa sekä rodeossa, jossa kilpailijat yrittivät pysyä 8 sekuntia villiintyneen hevosen tai härän selässä. Kokemuksenahan tämä oli kyllä ihan viihdyttävä ja varmasti myös ainutkertainen, mutta välillä kyllä mietityttää, kuinka hölmöjä lajeja täällä keksitään. Tosin suomalaisilla, jotka kilpailevat saunomisessa ja eukonkannossa ei varmastikaan ole hirveästi varaa arvostella.

Monien mielestä koko Rodeossa tärkeintä tuntuu kuitenkin olevan ruoka, joten testasimme toki itsekin muutamia paikallisia herkkuja, kuten hillittömän 1000 kilokalorin nacholautasen ja vähintään yhtä energiarikkaat, uppopaistetut oreot ja snickersit. Ruokakojuja oli kyllä mieletön määrä ja vaikka valinnanvaikeus meinasikin iskeä, eivät esimerkiksi päällekkäin ladotut kalkkunanjalat juurikaan houkutelleet. Näiden kokemusten jälkeen puurokuuri kuitenkin tekisi ihan hyvää.

Koska meillä ei perjantaisin ole koulua, saimme jo torstaina otettua varaslähdön Spring Breakille! Lentovaihtoehtojakin pohdittuamme tulimme lopulta siihen lopputulokseen, että vuokrasimme koko kymmenen päivän mittaiselle lomallemme auton. Saimme houkuteltua seuraksemme Nikolaksen, joten kolmeen pekkaan ajomatkan jakamalla reissusta saattaa tulla jokseenkin inhimillinen. Saimme kyllä varoittelua siitä, että ajaminen edes Texasin rajojen ulkopuolelle tulee kestämään ikuisuuden, mutta parhaillaan tätä tekstiä kirjoittelen Arizonan puolella, joten mahdoton tehtävä ei ole. Pääsimme torstaina kaikkien alkuhässäköiden jälkeen lähtemään suunniteltua myöhemmin, vasta neljän jälkeen ja kahden aikaan yöllä kohtuuhintaisen yöpaikan löytäminen matkan varrelta osoittautuikin mahdottomaksi. Päädyimme loppujen lopuksi siihen, että ajoimme yöllä vuorotellen niin kauan kuin jaksoimme, otimme pikku nokoset rekkakuskien levähdysalueella ja jatkoimme matkaa ennen auringon nousua. Vuorokauden aikana tulikin käytyä kolmessa osavaltiossa, Meksikon rajalla El Pasossa sekä ajettua 1174 mailia (noin 1900 kilometriä) ensimmäiseen määränpäähämme Phoenixiin. Täksi yöksi löydettiin onneksi kaikille sängyt ja päästiin suihkuun, joten levänneinä, puhtaina ja iloisin mielin voidaan aloittaa oikea lomailu.

-Heta