What to do next?

Roadtripistä tosiaan selvittiin kunnialla ja ehjin nahoin ja myös minä allekirjoitan, että ehdittiin nähdä enemmän mahtavia juttuja ja maisemia, kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Ajaminen porukassa sujui suht kivuttomasti, mutta ihan heti ei autoon houkuta noin pitkäksi aikaa lähteä istumaan. Ihan mukavaa siis olla takaisin Houstonissa polkupyörän "vankina". 

Vaikka lomailua olisi voinut jatkaa mielellään vielä kauemminkin, ei arjessakaan ole ollut valittamista, sillä tiesimme, että paljon mukavia juttuja on tiedossa edelleen. Olemme ehkä myös tietoisesti alkaneet toteuttaa "to do -listalle" kirjaamiamme asioita, sillä niin haikeaa kun se onkin, lukuvuosi on jo ylittänyt puolivälin eikä kotiinpaluuseenkaan ole enää kuin muutamia viikkoja. Ei siis ole aikaa hukattavaksi, vaan on nautittava jokaisesta hetkestä. Nauttiminen myös helpottui hetkessä, kun kuulimme molemmat viime viikkoisten videohaastattelujen jälkeen saaneemme kesätöitä - minä Suomesta ja Henriikka Ruotsista.

 Kävimme viikon sisään pariinkin otteeseen shoppailemassa Houstonin eri outleteissa. Shoppailureissu outletkylään on ollut mielessä jo useaan otteeseen, mutta toteuttaminen onkin ollut yllättävän haastavaa ilman omaa autoa, sillä lähimmältä bussipysäkiltäkin on käveltävä vielä pari tuntia päästäkseen kauppojen äärelle. Oli siis heti hyödynnettävä kaikki mahdolliset tilaisuudet, kun meillä oli vielä reissun jälkeen vuokra-auto päivän käytettävissä Houstonissa ja kun naapurimme seuraavana viikonloppuna kertoivat olevansa matkalla outletteihin. Sen lisäksi että shoppailu on kivaa, meillä oli toinenkin syy suunnata ostoksille, sillä hieman yllättäen saimme kutsun yhden naapureistamme häihin kuun lopussa! Oli siis pakko hankkia juhlamekot ja kengät molemmille, ja ehkä myös muutama muu heräteostos... 

Me olemme Henriikan kanssa molemmat samalla, Social Inequality kurssilla, vaikkakin eri ryhmissä. Kurssia opettava professori innostui jo lukuvuoden alussa kuullessaan meidän olevan Suomesta, ei vain siksi, että Suomi on esimerkkimaa useimmissa tasa-arvon ja hyvinvoinnin mittareissa, vaan myös siksi, että hänen miehellään on suomalaisia sukujuuria. Hän ehdottikin, että voisimme mennä kaikki yhdessä lounaalle tutustumaan ja että he mielellään näyttäisivät meille Houstonista jotain sellaista, mitä emme vielä ole päässeet kokemaan. Ennakkoluulottomasti tietenkin ehdotimme, että ampumaan pitäisi päästä, kun kerran aselaistaan kuuluisassa Texasissa ollaan, mihin professori hieman naurahdellen totesi, että ajatteli jotain vähän rauhallisempaa ja etteivät he varsinaisesti miehensä kanssa ole mitään aseihmisiä. No, perjantaina kuitenkin löysimme itsemme professorin ja tämän miehen kanssa ampumaradalta. Aseen vuokraus maksoi 10 dollaria henkilöltä ja opastus aseen käyttöön kesti noin viisi minuuttia. Radalla oli kuitenkin yksi ammattihenkilö auttamassa tarpeen mukaan ja kokemattomina ampujina tarvitsimmekin apua ja tukea lähes kaikkeen. Ampumaradan yhteydessä oli myös asekauppa ja niin pelottavalta kuin se kuulostaakin, texasilaiset voivat mennä ja ostaa aseita ihan niin kuin mitä tahansa muutakin markettavaraa. Vaikka emme ole täällä aseita nähneetkään, pelottavaa on myös tietää, että piilossa aseiden tuominen useimpiin julkisiin rakennuksiin, kuten yliopistolle, on sallittua. Meidän mielestä aseiden puolesta esitetyt argumentit tuntuvat lähinnä hämmentäviltä, mutta keskustelu aiheesta tuntuu käyvän kuumana erityisesti viimeaikaisten kouluammuskelujen ja presidentti Trumpin ehdottamien linjausten johdosta. Viime viikolla tilaisuuden sattuessa kohdalle emme siis myöskään voineet olla menemättä seuraamaan Houstonissakin parin kilometrin päässä kotoamme järjestettyä aseidenvastaista mielenosoitusta.

Joka tapauksessa "to do -listalta" saatiin siis yliviivattua kohta "ampuminen Texasissa" ja extrana vielä professorin kanssa, joka ei ihan ensimmäisenä ollut varmaan kummallakaan osapuolella odotuksena. Opettajamme ja hänen miehensä veivät meidät myös yhteen heidän suosikki barbeque-ravintoloistaan maistelemaan paikallisia suosikkeja ja samalla kyselivät meiltä hieman Suomesta ja suomalaisuudesta. Opettajamme mies tuntui olevan kiinnostunut sukujuuristaan ja mahdollisesti halukas matkustamaan Suomeen, sillä hän kertoi, ettei harmikseen ollut kovinkaan hyvin päässyt tutustumaan suomalaiseen isoäitiinsä.

Eilen pääsimme myös katsomaan ensimmäistä NBA peliämme, johon olimme ostaneet liput jo muutama viikko sitten, sillä emmehän voineet hukata tilaisuutta, kun Lauri Markkanen saapuu kotikaupunkiimme. Kyseessä oli siis paikallisen Houston Rocketsin ottelu Chicago Bullsia vastaan. Epäonnea oli hieman matkassa, sillä Laurille askartelemamme sinisellä glitterillä kuorrutettu kannustusposterimme kastui sateessa, suomenlipussamme ollut keppi takavarikoitiin portilla vaarallisuutensa vuoksi, emmekä edes päässeet henkilökohtaisesti morjestamaan Lauria. Tuskin kannustushuudot tai posterille kirjaillut terveisetkään menivät perille opiskelijabudjetilla piippuhyllyltä hankituilta paikoilta. Mutta silti upea urheilutapahtuma ja meille ainutkertainen kokemus. Ja glitteröityä märkää suomenlippua kannamme kaikesta huolimatta Houstonin kaduilla edelleen ylpeydellä, oli kyse sitten urheilusta, maamme aselinjauksista tai tasa-arvosta.

Heta